.

.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Tilinpäätös 2015


Hyvää uutta vuotta! Vuodenvaihdetta juhlittiin ja raketteja ihailtiin eilen synttärikutsuilla ystävän luona niin kuin jo monta vuotta on ollut tapana. Meillä oli niin mukavaa. Olen vilpittömän iloinen juuri noista ihmisistä elämässämme.

Vuodenvaihteessa on tapana tehdä tiliä menneestä. Ajattelin koota yhteen vuoden 2015 plussat ja miinukset. Jos vaikka viisi kumpaakin. Otetaan huonot menneet uutiset käsittelyyn ensin, niin blogista jää positiivinen jälkimaku.


MIINUKSET

1. Lihaskunto
En edelleenkään ole tehnyt mitään lihaskuntoni eteen. Ei yli kolmevitoselle pelkkä lenkkeily enää riittäisi. Välillä tunnen itseni ihan romuksi ja ihan syystä.

2. Ajoittainen yksinäisyys
Olen kaivannut yksinoloa, mutta myös kokenut yksinäisyyttä. Hoitovapaalla arjessa on aina lapsiseuraa, mutta päivät ovat pitkiä ilman aikuiskontakteja. Varsinkin pimeään vuodenaikaan, kun kukaan ei liiku missään. Meillä kaikilla on omat arkikiireemme, eikä samanhenkisiä kohtaamisia ole niin helppo järjestää. Tilaisuuden tullen on liian usein helpompi valita lenkki omassa seurassa kuin sovitella tapaamisia toisten kiireisten kanssa.


3. Kesäsää
Tätä tuskin tarvitsee selittää. Kesä meni säiden puolesta kesää odotellessa. Elokuu onneksi vähän pelasti ja palkitsi odottajaa.

4. Elämänkoulu
Minusta on tullut epäluuloisempi. Joistakin yllättävistä valopilkuista huolimatta olen taas menettänyt uskoani ihmisten hyvään tarkoitukseen ja suureen sydämeen. Epäluuloni on kasvanut jo monta vuotta peräkkäin.


5. Huonot yöunet
Nukun liian usein liian huonosti. Uneni häiriintyy helposti, enkä ole tottunut uusimpaan petikaveriini. Kuopus on ottanut uudeksi tavakseen valloittaa keskipaikka aamuyöstä.


PLUSSAT

1. Hoitovapaa
Hoitovapaa on mahdollistanut väljempää arkea koko perheelle. Kuopuksen kanssa tämä on ihan parasta aikaa juuri nyt. 2-vuotias on niin paljon hauskempaa seuraa kuin pieni vauva. Saan kokea pohjatonta riemua seuraillessani tuon hassun pikkumiehen edesottamuksia. Läsnäoloni myös koululaisten iltapäivissä on osoittautunut hyvin tarpeelliseksi.


2. Opiskelu
Tein itselleni hyvin, kun suoritin kasvatustieteen appron viime talvena. Oli mielekästä opiskella uutta alaa, ja oli mahtava huomata, että akateeminen aivotyöskentely tuntui edelleen omalta. Äly ei ollutkaan jättänyt, vaikka arki on vienyt muistin.


3. Blogi
Omaa aikaa, kanava itseilmaisuun ja ideoiden jakamiseen, inspiraationlähde ja ikkuna ulos. Blogi on tuonut mukavaa oheistoimintaa. Indiedaysin tapahtumapäivät ovat olleet oikeita piristysruiskeita. Olen tavannut kivoja blogiystäviä livenä ja saanut jakaa tätä harrastusta. Lohjan reissu purjehduksineen oli mainio päivälomanen mukavassa naisporukassa syyskuussa.


4. Kulttuuririennot, juhlat ja makuelämykset
Vuoteen on mahtunut monta konsertti- ja teatterielämystä, kesäfestareita, jopa yksi baletti. On ollut useita kivoja juhlia. Olen syönyt ihania aterioita ja laittanut sellaisia itsekin. Nautin kaikesta tuollaisesta. Hengen- ja ruumiinravintoa on ollut riittävästi.


5. Perhe on paras ja lomalla aivan huippu
Erityisesti Teneriffan matka maaliskuussa ansaitsee plussapaikan. Se oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme 5-henkisenä perheenä. Reissussa sattui vähän kommelluksia, mutta kokonaisuudessaan rento lomaviikko yhdessä, tiskirätin ulottumattomissa, oli aivan luksusta.


Vaikka plussia ja miinuksia on tässä yhtä monta, plussien painoarvo on selkeästi suurempi. Tilinpäätökseni viime vuodelle on ehdottomasti positiivinen.

Jatkossa tietenkin pitäisi yrittää vahvistaa tuota myönteistä ja tehdä voitava miinuksille. En kyllä lupaa mitään.

Tämä vuosi tuo tullessaan paljon uutta. Onneksi en vielä tiedä mitä vuoden päästä voin kirjoittaa.


Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille ja kommentoijille kuluneesta vuodesta!

Mitä sinulta jäi viivan alle viime vuonna? Lupaatko jotain?

Uuden vuoden terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

67 kommenttia:

  1. Tuo yksinäisyys on tosi iso ja ikävä asia monen arjessa. Tästä keskusteltiin joulun alla erään sinkku tuttavani kanssa joka poti erittäin suurta yksinäisyyttå. Kerroin hänelle ymmärtäväni täysin häntä sillä vaikka minulla on ihana perhe ja puoliso niin silti koen itseni useasti yksinäiseksi ja surulliseksi.
    Huonot yöunet, aaark nehän ne vasta pilaa kaiken :(
    Mutta kaikesta huolimatta hyvääkin löytyy. Kiitos ihanasta blogistasi ja oikein ihanaa uutta vuotta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja siis en suuremmin luvannut mitään mutta elämäntaparemontin olen aloittanut heti joulun jälkeen. Syksyn aikana noussut paino ahdistaa niin paljon että epäterveellinen mässytys riitti mulle.

      Poista
    2. Kiitos Nanni <3. Kyllä minunkin on syytä jonkinlainen pieni elämäntaparemontti tehdä nyt alkuvuodesta. Liika sokeri pois hetkeksi, niin tulee hyvä olo ja enemmän virtaa elämään.
      Yksinäisyys voi olla suuri suru. Joulun tienoilla media nosti tärkeää aihetta enemmän esille. Mietin jo, että onko minulla edes oikeutta mainita koko asiasta, kun on niin monta tärkeää ihmistä ympärillä. Vaan on tuo aihe niin monitahoinen ja liittyy eri tavoin erilaisiin elämäntilanteisiin. Toistaiseksi vähäunisuus ei ole vaikuttanut jaksamiseeni. Kotielämä on siinä suhteessa armeliasta :)

      Poista
    3. Juu siitä sokerista eroon pääseminen onkin se suurin haaste itsellä tai no joo toki aika moni muukin ruokailuun liittyvä.
      Toi yksinäisyys on tosi jännä juttu. Mullakin on perhe mutta silti tunnen välillä oloni tosi yksinäiseksi ja kurjaksi. Toki miehen kanssa menee työvuorot ristiin ja joskus on viikkoja ettei juuri nähdä lainkaan. En voi kuvitellakaan miltä oikeasti yksinäisistä tuntuu 😢

      Poista
  2. Kiva postaus, siitäpä näkyy koko elämä...plussat ja miinukset :)
    On kiva aina vuoden päätteeksi käydä kokonaisuus läpi... Sitä aina hämmästyy siitä paljoudesta - arjessa se niin kovin usein unohtuu.
    Ihanaa alkanutta vuotta sinulle!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annu! Blogissa pyrin aina hyväntuulisuuteen, mutta elämässä on myös niitä miinuksia.
      Tekee hyvää käydä läpi edellistä vuotta. Blogi mahdollistaa muistot, jotka muuten olisivat jo unohtuneet.

      Poista
  3. Kyllä se vaakakuppi sinun vuodessasi selvästi näyttää plussan puolta! Hieno vuosi ja eihän hyvä tuntuisi hyvältä, jos ei olisi vertailukohtaa siitä muustakin;)
    Kiitos sinulle menneen vuodenkin blogiystävyydestä ja raikkasta blogistasi, jossa eletään tavallista elämää rennoin ottein ja arvot kohdallaan.
    Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta sinulle ja perheellesi, Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady. Sinulla on aina sydäntä kannustaa <3
      Hieno vuosi, tosiaan! Olen varma, että yksi elämäni parhaista, jos joskus tulevaisuudessa asiaa mietin.

      Poista
  4. Paljon kivoja asioita tuolla plussapuolella.Yksinäisyys rassaa varmaan useita hoitovapaalla olijaa,jos ei satu olemaan joku tuttava samassa elämäntilanteessa.Pienessä kunnassamme toimii seurakunnan perhekerho ja mll-perhekahvila.Kivoja molemmat..Aikuiset saavat juttukaveria ja lapset leikkiseuraa.Nuo kulttuurielämykset antavat kyllä kivasti virtaa arkeen..Kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne :)
      Tietty yksinäisyys on hoitovapaan kääntöpuoli monelle. Minä käyn kerhoissa. Täälläkin ovat MLL ja seurakunta aktiivisesti tarjoamassa kohtaamispaikkoja ja juttuseuraa löytyy, jos on itse seurallinen. Yleensä olen. Sitten tulevat ne iltapäivät ja tavalliset väännöt poikasakin kanssa. Illalla ei usein enää jaksa nähdä vaivaa ystävyyden eteen, vaikka tarvetta olisikin. Töissä käydessä tuota ongelmaa ei ole, kun on koko päivän aikuisseurassa :).

      Poista
  5. Ihanan rehellinen tilinpäätös. Kirjoitin itsekin samantyylisen, vähän pitemmän kaavan mukaan.

    Kiitos kuluneesta vuodesta, ihanasta blogistasi ja sädehtivää ja onnellista uutta vuotta 2016 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos sinulle Elisa.
      Arvostan rehellisyyttä. Joskus tuntuu, että liikaakin ;).
      Pitääkin tulla lukemaan sinun vuosikoosteesi.

      Poista
  6. Kaikenlaista mahtuu vuoteen, vaikka ainakin itsellä välillä tuntuu, että päivät kuluvat saman kaavan mukaan. Mutta kun selaa blogia vähän taaksepäin huomaa, että miten monipuolista elämä on.
    Hyvää Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Niin paljon tapahtuu viikossakin kaiken rutiininomaisen ohella. Tapahtumien lisäksi tulevat vielä tunnetilat. Minä saan kuvia katsellessa voimakkaita takaumia fiiliksiin. Blogin kautta saa elää kohokohdat uudestaan :)

      Poista
  7. Ymmärrän niin tuon yksinäisyyden ja huonot yöunet! <3 Minä lupasin valittaa tänä vuonna vähemmän, saas nähdä kuinka käy. :D Ihanaa uutta vuotta kaimaseni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Minulla jo oli niin hyvät unet. Hyvää aikaa muutama vuosi. Mutta taas vähän kukutaan :/.
      Valituksen vähentäminen on kyllä loistava lupaus. Siitä saa hyödyn heti :)

      Poista
  8. Minullekin jäi viime kesästä samanlainen muisto, sitä vaan odoteltiin
    kesää alkavaksi koko kesäloman ajan. Ja kun oli aika palata töihin,
    niin sittenhän suloinen suvi saapuikin, hippasen liian myöhään, kun
    työssäkäyvänä ei siitä päässyt kovinkaan paljon nauttimaan. Noh,
    katse on jo suunnattu kohti ensi kesää, joka on säiden puolesta varmasti
    paljon parempi kuin edellinen.
    Tein uudenvuodenlupauksen eilen ensi kertaa ikinä. Lupaan kevään aikana
    kohottaa kuntoani lenkkeilemällä ja siinä samassa rytinässä aion korjailla
    retuperällä olevaa ruokavaliotakin terveellisempään suuntaan. Tavoitteena
    viiden kilon painonpudotus kesään mennessä. Saas nähdä kuinka eukon käy :)
    Täytänkö lupauksen vai joudutko syömään hattuni.

    Onnellista uutta vuotta 2016! Tuokoon se kaikkea hyvää tullessaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Teija! Sinulla on klassinen uudenvuodenlupaus, joka on jollain tasolla tarpeellinen varmasti suurimmalle osalle väestä.
      Minäkin olen joka vuosi vähän keventänyt alkuvuodesta. Syyskausi on täynnä herkkujuhlia, ja se näkyy ja tuntuu vuodenvaihteessa. Talvi ja keventäminen ei ole kyllä kovin helppo yhdistelmä. Tulisi edes hyvät ulkoilukelit! Tsemppiä meille :)

      Poista
  9. Olipa mukava tilinpäätös, nuo pistää miettimään asioita mutta hienoa että lopputulos positiivinen. Hyvää alkanutta uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään missä mennään :)

      Poista
  10. Kiva tilinpäätös! Hyvin olit keräillyt plussia ja miinuksia. En lupaa mitään, mutta pientä parannettavaa saralla jos toisella ois. Kiitos ihanasta blogistasi ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♡. Minäkään en viitsi luvata. Yllätyn mieluummin, jos jotain onnistunkin :D

      Poista
  11. Mukava postaus :)
    Minullakin vuosi jäi plussan puolelle, vaikka toki haasteitakin oli, varsinkin arjen suorittamisessa. En tee uudenvuoden lupauksia, mutta jos jotain saisi toivoa, niin tasapainoa ja väljyyttä arkeen.

    Hyvää alkanutta vuotta!! <3

    VastaaPoista
  12. Mukava postaus :)
    Minullakin vuosi jäi plussan puolelle, vaikka toki haasteitakin oli, varsinkin arjen suorittamisessa. En tee uudenvuoden lupauksia, mutta jos jotain saisi toivoa, niin tasapainoa ja väljyyttä arkeen.

    Hyvää alkanutta vuotta!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula. Arki on lapsiperheissä haastavaa. Tasapainoa ja väljyyttä toivon minäkin. Vaikka tätä väljempää tuskin on tulossa sitten kun töihin palaan loppuvuodesta :D. No, siinä on sitten omat hyvät puolensa. On väljempää aikaa omien ajatusten kanssa ainakin työmatkoilla :D

      Poista
  13. Ihana, rehellinen postaus. Luulen, että osa noista miinuksista hoituu ajan kanssa itsestään. Tulet saamaan enemmän aikaa itsellesi ja ystävyyssuhteille, kun lapset vielä lisää omatoimistuvat. Tärkeintä noiden miinusten sietämisessä onkin varmaan ymmärrys ja luotto siihen, että asiat eivät junnaa pelkästään paikoillaan, mutta että oman ajan löytyminen vie lapsiperheen arjessa aikansa. Tuntemuksesi kuulostavat tosi tutuilta. Olen itse miettinyt tuota yksinäisyys-tunnetta menneinä vuosina paljon ja oikeastaan päässyt siitä vasta aivan viime aikoina. Aika ajoin se vaivasi aina lasten esiteini-ikään asti, vaikka sitten toisaalta olen vähän erakkokin niin halutessani. Mutta nyt on kyllä selvästi ollut sosiaalisempaa jo. Sitä myötä myös jaksaa enemmän. Paljon tsemppiä sinulle ja perheellesi uuteen vuoteen ja superpaljon onnellisuuden hetkiä! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pilvi ihanasta kommentistasi ♡. Se merkitsee minulle todella paljon, sillä koen aidosti, että ymmärrät tuntemukseni. Minussakin on erakon vikaa. Tarvitsen aikaa ihan itsekseni, ja se menee monesti sosiaalisuuden edelle. Näissä ruuhkavuosissa perheen ulkopuoliset ihmissuhteet kärsivät, kun kaikkea ei vain ehdi eikä jaksa. Esimerkkisi luo tärkeää uskoa siihen, että tilanne vielä muuttuu, kun aika kuluu ♡.

      Poista
  14. Ihana elämänmakuinen postaus. Jotenkin rivien välistä ymmärrän kipuilusi. Kävin samoja juttuja läpi oman hoitovapaani aikana. Ihmisuhteet, yksinäisyys, kipukohdat ja opintojen miettiminen.... Kaikkea sitä kävin itsekin läpi. Hoitovapaa oli hyvä hetki miettiä kurssinmuutosta. Ja se kannatti. Uskon että sinulle käy samoin. Nuo miinukset on siinä mielessä sulla positiivisia minun vinkkelistä, että nehän ovat pitkälti kasvua ja muutosta, jotka vievät johonkin suuntaan. Onneksi koet kuitenkin kokonaisuuden plussaksi :) Hyvää uutta vuotta. Jos satut käymään keväisin puutarhamessuilla, niin tule moikkaamaan. Mut löytää satavarmasti joltain ständiltä tai lavalta luentoa pitämässä. Olisi kiva tavata livenäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kati <3. Minä pidän sinut mielessäni ja etsin käsiini, jos puutarhamessuille päädyn. Erittäin hyvä ajatus :)
      Kasvua ja muutosta on koko elämä. Välillä voimakkaammin. Nyt taitaa tosiaan olla sellainen voimakkaampi kasvun aika itsellä. En koe tällä hetkellä tarvetta varsinaiseen kurssinmuutokseen, mutta jonkinlaista aitoutta ja vilpittömyyttä haen kaikesta entistä enemmän.

      Poista
  15. Kiitos tästä postauksesta, ehkä teen itsekin jossain välissä tuollaisen. Ja kiitos tästä ihanasta blogistasi, jossa näkyy elämä ja postiivinen asenteesi siihen kaikesta huolimatta! Ja taas olet onnistunut nappaamaan niin hyviä kuvia! Oikein ihanaa alkanutta vuotta sinulle ja teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu! Minusta tällainen plus-miinus -kooste oli kiva tehdä. Taas sain käyttää blogia "self helpinä". Ajatukset järjestykseen uuteen vuoteen! Elämään ei aina voi vaikuttaa niin paljon kuin itse haluaisi. Asenne ratkaisee monessa. Positiivisuus kantaa pidemmälle, vaikka helppoa se ei aina ole :)

      Poista
  16. Voi miten kiva postaus. Justiin sellaista aitoa pohdintaa, josta tykkään.
    Ja aivan ihania kuvia. Positiivisia sellaisia.

    Toivon kaikkea hyvää, kivaa ja onnellista alkaneelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka. Ihana palaute <3. Oli mukava kaivella esiin jo aiemmin julkaistuja kuvia, kun sai käyttää muita vuodenaikoja hyväkseen ;)

      Poista
  17. Kiva tilinpäätös vuodestasi. Hienoja kuvia!

    Muistan itsekin keskimmäisen vauva/taaperoajalta tuon aikuiskontaktin puutteen. Kukaan kavereista ei ollut äitiyslomalla tuolloin. Me pääsimme niin hitaasti liikkeelle, että kun vihdoin olimme puistossa, niin muut äidit keräilivät jo kamppeitaan ja lähtivät kotiin lounaan tekoon :(

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla oli tuo ehtimisongelma ensimmäisen lapsen kanssa. En ymmärrä miten silloin saatoin olla niin hidas. Nyt kyllä ehdin, jos vain muuten ovat olosuhteet suotuisat :D

      Poista
  18. Elämänmakuinen postaus. Meillä ei ole ihan pikkuisia tällä hetkellä,joten on myös vähän enemmän aikaa pohtia omaa roolia ihmissuhteissa. Jotkut asiat ovat jäänteitä jostain sellaisesta ajasta, jota ei enää ole. Itsekin kasvaa ja tarpeet muuttuvat, sisin kirkastuu ja tulee näkyväksi. Vaatii välillä kovaakin taistelua pitää omasta linjasta, arvoista ja päämäärästä kiinni. Kaikkea hyvää ja kaunista uudelle vuodelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marianne. Kommentissasi on liuta viisaita sanoja! Jäänteet voivat olla rasittavia. Kukapa olisi aivan sama kuin viisi tai kymmenen vuotta sitten.

      Poista
  19. Kaunis postaus! En taida tehdä lupauksia tänä vuonna. Toivottavasti nähdään vaikka Indiedayssillä ja pidetään yhtä hauskaa kuin viimeksi! Onnellista uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Tuire! No ihan varmasti nähdään. Täytyyhän ihmisellä olla säännöllisiä irtiottoja. Kevät tulee kohisten :).

      Poista
  20. Minä lupaan aloittaa säännöllisen kuntoilun! Apuna pt, sujuu varmasti paremmin kuin yksinään.
    Oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. PT olisi kyllä tarpeen. Kynnys sellaisen hankkimiseen vain on suuri. Sittenhän joutuisi ihan oikeasti töihin!

      Poista
  21. Kiva tilinpäätös menneestä vuodesta, joka mielestäni jäi kuitenkin enemmän plussalle. Itse töissäollessani oli töissäkin vähän niinkuin yksinäinen, kun samanhenkistä seuraa ei oikein ollut. Ja muistan myös tuon hoitovapaan yksinäisyyden kuopuksen kohdalla. Olin suht uusi pienessä kunnassa, enkä tuntenut juuri ketään. En ainakaan oman ikäistäni, jolla olisi pieni lapsi. Nyt neiti täyttää 10 vuotta ja oma ystäväpiirikin on laajentunut neidin ystävien äitien myötä.

    Lupauksia en tee, mutta tavoitteita asetan :)

    Ihanaa uutta vuotta Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis Tuija <3.
      Kyllä ehdottomasti plussalle jäi :). Ainahan elämässä miinuksiakin on, enkä ole sitä sorttia, että niihin keskittyisin.
      Samanhenkisyys onkin ihmissuhteissa aivan helmi juttu. Monesti kyllä yksikin yhteinen tekijä yhdistää riittävästi, jos vastavuoroisuus toimii.
      Tavoitteita on hyvä olla. Se onkin armollisempi sana kuin lupaus :)

      Poista
  22. Hyvä fiilis jäi tuosta tilinpäätöksestä. Hienoa, että olet kotona pienen kanssa, sillä tämä vaihe saattaa tuntua raskaalta, mutta tulet varmasti muistamaan sitä hyvällä ja myös koululaisille on varmasti ihanaa, että äiti on kotona.
    Näistä sinun kirjoituksista ihanasti kuultaa läpi se, että perhe ja ystävät ovat sinulle tärkeitä ja minusta se on hieno juttu.
    Juu, viime kesä! Ei puhuta siitä, pieleen meni säiden suhteen, mutta onneksi sitä ei silloin kesän alussa tiennyt. Onneksi ensi kesä on varmasti parempi, koska tuosta ei voi kuin parantaa!
    Minusta oli myös mukava tutustua sinuun tuolla Lohjanreissulla. Kyllä nämä blogijutut aina piristää, kun saa höpötellä bloggauksesta ja toinen ymmärtää mistä on kysymys:)
    Toivotan sinulle mukavaa tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Bloggausjutut tosiaan vaativat bloggaajaseuran. :)
      Olet oikeassa, että olen hyvin perhekeskeinen ja pidän tärkeänä tätä aikaa kotona. Kaikkea ei voi saada samalla kertaa. Pitää panostaa muuhun sitten myöhemmin. Onneksi on kuitenkin sellaisia ihmisiä, joiden kanssa juttu jatkuu ajankin päästä.
      Nähdään taas tänä vuonna, eikös!

      Poista
  23. Kiva postaus ja kyllä sinulla oli plussan puolella ihan selvästi vuosi 2015.

    Kirjoittelinkin omassa postauksessani, etten tehnyt uudenvuoden lupauksi vuosi sitten mutta
    tänä vuonna kyllä teen! Katsotaan miten sitten lupauksien kanssa käy ;)

    Oikein kivaa alkanutta Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Plussalle jäi 2015, reilusti!
      Kivoja asioita onkin tiedossa tälle vuodelle :)

      Poista
  24. Tilinpäätös itsellä tekeillä :) Mutta yhdyn varsinkin tuohon miinuksien ykköseen, ihan mur mur itselle. Mutta silti tilinpäätöksessä paino enemmän plussien puolella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muristaan kimpassa. Saataisko sillä itsellemme jotain! En tiedä mitä pitäisi tapahtua, että hyväksyisi väistämättömän ja alkaisi edes jumppaamaan telkkarin edessä :D

      Poista
  25. Ihana postaus tunnetiloista ja ajtuksista, joita meillä kaikilla varmasti joskus on <3
    Sinulla on ihana Blogi, jota niin mielelläni luen.
    Voimia Uuteen Vuoteen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon Satu. Ihana palaute <3 Tunteet tosiaan ovat harvoin niin erikoisia, että niitä ei olisi muilla.

      Poista
  26. Ihana katsaus vuoteesi, ja ihanat kuvat!
    Kotiäitivuodet ovat oikeasti henkisesti hyvin opettavaisia. Antoisia, mutta haastavia.
    Mun vuoden 2015 tilinpäätöksen olitkin käynyt lukemassa. :)
    Positiiviselle jäädään ja entistä hienompi vuosi on edessä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taina. Tämä on todella ainutlaatuista aikaa. Tässä on aivan erilaiset haasteet kuin työelämässä. Jo kertaalleen hoitovapaaputken kokeneena olen kyllä tällä kertaa valmiimpi kaikkiin haasteisiin ja ymmärrän onneksi nauttia eduista, jotka ovatkin ylivertaisia :)

      Poista
  27. Voi että, löysinpä mahtavan blogin. Tilinpäätöksesi oli aito ja elämän makuinen. Miinuksissa kohta 4 erityisesti osui ja upposi. Upeaa uutta vuotta 2016!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Onpa mukava kuulla, että sait kiinni tekstistäni. Vaikka tuo kohta 4 ei niin positiivinen olekaan :).

      Poista
  28. Ihana postaus ❤︎ Yksinäisyyttä on täälläkin podettu aiemmin, mutta onneksi löysin lauluharrastukset ja olen sieltä saanut itselleni muutaman ystävän, joiden kanssa ollaan jonkin verran myös yhteydessä harkkojen ulkopuolella. Ja tietysti minulla on rakkaat työkaverit, joiden kanssa myös saatetaan vapaa-aikanakin nähdä.
    Muistan myös, että podin välillä yksinäisyyttä hoitovapaan aikana.
    Kun ystäväperhe, veljeni sekä kälyni perheineen muuttivat takaisin pohjoiseen n. 7-8 vuotta sitten, kaikki lyhyen ajan sisällä, tuli minullekin kriisi, kun kaikki sosiaalinen elämä oli oikeastaan heidän kanssaan ja yhtäkkiä jäätiinkin tänne etelään ihan nelisteen ilman minkäänlaista tukiverkostoa. Se oli ihan hirveää alkuun!

    Minun viime vuoteni kellahtaa plussan puolelle myös. Upeaa uutta vuotta ja kiitos mahtavasta blogistasi, josta olen saanut monia uusia vinkkejä ja näkökulmia asioihin ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati ❤︎. On totta, että muualta tulleena joutuu tehdä enemmän töitä oman verkoston eteen. Minulla on onneksi täällä ihmisiä, mutta olosuhteet eivät juuri nyt tue sellaista helppoa sosiaalista elämää. Tunnustan myös olevani vähän kaavoihini kangistunut arjessa ja kovin keskittynyt lasten tarpeisiin, niin kuin asiaan tietysti kuuluukin.
      Kuoroharrastus olisi minullekin omiaan. Laulamista olen kaivannut kouluajoista asti. Aika sille voi tulla vielä uudestaan :).

      Poista
  29. Voi kun oli kauniita kuvia. Muistan tuon Lohjan reissun todella elävästi. Se oli hauska reissu. Toivotaan, että tänä vuonna tulee näitä yhtä mukavia reissuja taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! Reissuja tulee varmasti, mutta tuskin toista neitsytpurjehdusta :D Nähdään taas!

      Poista
  30. Hienoja mietteitä ja puntarointeja plussista ja miinuksista, kaikella on aina puolensa. Totta tuo, että hoitovapaalla jää hieman yksin ja välillä aika oli arkista puuroa ja paljon yksinoloa.

    Lohjan reissu oli mahtava ja tuo kuva upea! <3 Kivaa oli, että tutustuimme ja toivottavasti tänä vuonna uudelleen. <3

    Onnellista uutta vuotta Katja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia :)
      "Arkinen puuro" sen fiiliksen tekee. Pimeä syksy ja liian kylmä talvi ovat haastavia.
      Tälle vuodelle on uusia virikkeitä suunnitteilla. Pitää ottaa viimeisistä kotikuukausista irti kaikki :).
      Tavataan varmasti taas!

      Poista
  31. Kivoja ajatuksia herättäviä juttuja. Tuo on jännä, että sinunlaisesi perheellinen nainen, jolla on talo täynnä, kokee välillä yksinäisyyttä. Ja sehän tulee juuri siitä, ettei ole sellaisia oman henkisiä aikuiskontakteja, joiden kanssa pääsisi helposti jutustelemaan. Lasten lisäksi ne ovat hyvin tärkeitä. Vanhemmiten olen huomannut, että kun ei ole aikaa soitella niin monelle ystävälle, on jotkut suhteet jääneet. Onneksi minulla on läheinen ja lähellä asuva sisko, hänen merkityksensä on kyllä vuosien saatossa kasvanut. Lisäksi minulla on muutama kiva työkaveri, joiden kanssa on mukava jutella niitänäitä, mutta työkavereiden kanssa työjutut ottavat usein vallan ja kaipaan ehkä välillä vähän muuta jutusteltavaa. Mieheni ei ole ehkä ihan paras juttukumppani aina. Hän on hyvin suoraviivainen eikä jaksa "vatvoa" asioita. Meille naisille kai se vatvominen on kuitenkin aika tärkeää. Joskus koen minäkin, ettei sellaista vatvomiskumppania aina ole saatavilla kun se tunne tulee, että pitäisi vatvoa. Onneksi on sisko ja muutama läheinen ystävä, joille voi aina soittaa....

    Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi uuteen vuoteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati :). Niinhän se on, että perhe-elämän pyörityksessä ja kiireissä kontakti säilyy parhaiten, kun on joku arjen syy olla tekemisissä tai tarpeeksi pitkä ystävyystausta. Lasten kautta tutustuu helposti sitten uusiinkin ihmisiin, vaikka itsellä ei olisi mahdollisuutta hankkia sosiaalisia harrastuksia. Omalla kohdallani yksinäisyyden tunteet liittyvät selvästi tämänhetkiseen oman ajan puutteeseen.
      Minulla on kyllä kotona ihan paras juttukumppani. Meillä menee tuo vatvomisen tarvekin aika hyvin yksiin. Kumpikaan ei ole kova "vatvoja". Minä taidan olla naiseksi aika suoraviivainen :).

      Poista
  32. Hyvä tunnelma kuvissasi ja miinuksetkin näyttäytyivät positiivisina! Blogisi nimi on loistava. Terveisin Tuija

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!