.

.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Terveisiä joulusta 2015


Olen viettänyt lähes somettoman joulun. Mitä nyt vähän käynyt kurkkimassa kuvia unettomina yön tunteina. Niin, jostain syystä olen ajautunut ottamaan omaa aikaa öisin, eikä se ole välttämättä kovin hyvä tapa. Olisi ehkä aihetta uudenvuodenlupaukseen.

Nyt tapaninpäivänä tekee jo mieli plärätä läpi joulun valokuvat ja tallettaa jotain blogiin ihan päiväsaikaan.


Meillä on ollut kiva joulu. Kaunis kattaus, juhlaruoat, siivottu koti, kuusi ja lahjat nostavat joulutunnelman. Mutta vuosi vuodelta tärkeämmäksi tulee seura, jossa joulunpyhiä saa viettää. Oman perheen lisäksi on ihana tavata isovanhempia, sisaruksia ja lasten serkkuja.


Aattona pöytä katettiin juhlavasti omalle perheelle ja isovanhemmille. Innostuin viime jouluna lautasliinojen taittelusta, kun huomasin netistä löytyvän helppoja ohjeita. Nyt halusin servetit kuusen muotoon. Ehkäpä ensi vuonna taittelen tontun tossut.


Ruokapuoli oli aika perinteistä höystettynä uudemmilla kasvismauilla. Paahdettuja uunijuureksia on tässä talossa syöty koko syksyn ja niitä syötiin myös jouluna. Innostuin myös granaattiomenasta, josta tuli kaunis jouluinen salaatti. Kälyn kokkaama bataattilaatikko oli todella hyvää, ja mies onnistuu perunalaatikon kanssa joka vuosi entistä paremmin.



Meillä oli oltu sen verran kilttejä, että pukki halusi ja uskalsi tulla kylään. On pukki vaan tärkeä juttu vielä noille isommillekin. Joulu on lasten juhla, ja aattoillan riemu lasten kasvoilla palkitsee kyllä vanhempien aattoa edeltävät ponnistelut.


Meillä on pidetty maltillista linjaa pakettien suhteen. Pojat saivat muutamia toivottuja leluja ja pelejä, ja myös käytännöllistä ja tarpeellista. Paketteja taisi olla nyt oikein sopivasti. Kukaan ei saanut yli kymmentä.

Pukki oli hankkinut pikkuveljelle joulun isoimman paketin, josta paljastui niin kiva pallosäkkituoli, että joulurauhamme on hieman rakoillut kolmen pojan taistellessa loistolahjasta.



Minun paras lahjani oli uudet kotitohvelit ja miehen järjestämä aatonaaton kynttiläsauna omassa seurassani pihasaunan rauhassa. Siellä saunanlauteilla mutanaamion takana mieleni viimeistään kääntyi oikealle joulutaajuudelle. Se oli kyllä ehdottomasti parempi lahja kuin epäsopiva pyjama tai uusi kodinkone. Kyllä se mies vaan tietää!



Meillä on edessä useampi päivä koko perheen lomaa. Harmittaa, kun emme ajoissa miettineet mahdollisuutta lomareissuun välipäivinä. Nyt näyttäisi olevan kaikki kivat kylpylät sun muut jo kovin varattuja.

Joulunpyhinä ja välipäivinä kuulemma tehdään eniten ulkomaanmatkavarauksia. Jonkinlainen koko perheen joululahja olisikin vielä kiva hankkia tulevalle vuodelle. Saapa nähdä riittävätkö jouluna levänneet hermot nettisurffailuun matkasivustoilla.

Millainen mieli joulusta jäi sinulle?  Lahjottiinko teillä sopivasti?

Leppoisia välipäiviä kaikille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Juhlien välissä


Elämme sitä aikaa, kun some on täynnä kuusen kuvia. On aitoja vihreitä metsäkuusia ja satumaisia valkoisia tekokuusia. Joku joulun kuusenvihaajakin pistää lusikkansa soppaan ja muistuttaa miten turhaa kaikki on ja kuinka kuuseen kurkottavalle helposti käy. Tärkeät asiat jakavat mielipiteitä.

Olkoon tässä blogini panos kuusikeskusteluun. Kuusi koristeltiin lauantaina. Aito se on ja vihreä. Ja aiheuttaa rouvan nenään niiskutusta. Kauneudesta on kärsittävä. Niistän ja pidän kiinni oikeudestani ihailla perinteistä kuusta.


Minä tykkään siitä, että kuusenkoristeissa on tarina. Joku koriste on saatu jostain, ja toinen taas muistuttaa jostain. Tänä vuonna saimme lahjaksi Kalevala Korun keräilykoristeen, jossa on vuosileima. Tuo pronssinen Pupu Isoloikka on suloinen. Sen mukana tuli satumainen tarina siitä, kuinka jaettu ilo on moninkertainen ilo. Aika kiva idea ja ihana juttu.


Juhlimme sunnuntaina esikoisen 9-vuotissynttäreitä sukulaisten kesken. Kaverijuhlat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen, sillä muutaman lumisen päivän innostamana kaverisynttäriohjelmaan suunniteltiin mäenlaskua. Saapa nähdä milloin tuo suunnitelma onnistuu, sillä rattikelkka ei oikein luista nurmikolla. Ehkä kannattaisikin vaihtaa ideaa ja järjestää vaikka trampoliinisynttärit tammikuussa.


Onneksi sukulaisille ei tarvitse kehittää muuta synttäriohjelmaa kuin syömistä. Juhlakalu sai siis yhdet kivat synttärit jo.

Tein tuorejuusto-banaanitäytteisen synttärikakun yhdellä suosikkireseptilläni, jonka olen postannut aiemmin täällä. Kakkua varten tuplasin reseptin aineet.

Helppo ajankohtainen koristelu kakkuun syntyi Fazerin Piparipari-pipareilla ja Lidlin strösseleillä. Kuuset talvimaisemaan tein vihreästä sokerimassasta piparimuotilla.



Lasten synttäreille halutaan meillä aina mokkapaloja. Maku.fi -sivuston ideasta askartelin jouluhenkisiä mokkapalakuusia, joista tulikin aika söpöjä. Piparminttukepistä leikattu pätkä toimi hyvin kuusenjalkana kolmion mallisiin mokkapaloihin.



Suolasena tarjosin lohipasteijoita Kinuskikissan reseptillä.

Mummin omat piparit ja aurajuusto on aika turmiollinen yhdistelmä. Joulu on vasta edessä, ja minä olen ennättänyt vetäistä jo aika monta satsia.


Esikoiseni on yhdeksän vuotta vanha. Tuokin on kiva ikä. Poika on vielä ihanasti lapsi ja kuitenkin kiinnostunut jo laajasti maailmasta ympärillään. Poika on hyvää (ja söpöä) seuraa.


Nyt voi todeta, että joulu iloisesti tulla jollottaa eikä ole syytä vollottaa. Synttäreitä varten talo tuli juhlakuntoon. Kunto vaatii toki jatkuvaa ylläpitoa. Haluan nauttia aattoaterian juhlavasti kauniissa ympäristössä, mutta joulupukin visiitin jälkeen juhlakunto saa repsahtaa. Sitten rentoillaan niin kauan kuin jaksetaan. Yleensä tapaninpäivänä alkaa rötväily riittää.

Toivotan ihanaa joulunaikaa kaikille lukijoille! Toivottavasti saatte viettää mieleisenne joulun hyvällä mielellä.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Helppo saaristolaisleipä joulupöytään


Minulle käy aika usein niin, että syön jossain jotain niin hyvää, että minun on pakko kokeilla kokata kotona samaa. Söin MLL:n perhekahvilassa viime viikolla ihanaa saaristolaisleipää, joka maistui myös kaksivuotiaalle.

Leivän maku jäi kutkuttamaan mieltä sen verran, että päätin viikonloppuna kokeilla leipoa vastaavaa itse. Onhan joulukin ovella, ja saaristolaisleipä ihana pari sienisalaatille, graavilohelle ja juustoille.


Nettiohjeita selaillessani yllätyin kuinka helposti saaristolaisleipä syntyy. Innostuin sen verran, että tein leipiä kaksi satsia. Toista taikinaa tuunasin omenalla.

En osaa sanoa kumpi versio olisi parempi. Kumpikin leipä meni meillä kuin kuumille kiville. Omenaraasteen kanssa leivästä tuli vähän tahmeampaa ja ilman omenaa leivän ulkonäkö oli parempi. Tässä helppo resepti jakoon.



Helppo saaristolaisleipä omenalla tai ilman

 

Ainekset

1 litra piimää
75 g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäleseitä
1 rkl suolaa
1 litra vehnäjauhoja
voita vuokien voiteluun

Leipätaikinaa voi tuunata lisäämällä siihen 5dl karkeaa omenaraastetta. Laita silloin taikinaan siirappia vähemmän kuin perusohjeessa, vajaa 2,5 dl siirappia riittää hyvin.

Siirappivesi leipien voiteluun

0,5 dl siirappia sekoitetaan 1,5 dl lämmintä vettä



Tee näin

Lämmitä piimä kattilassa 40 asteeseen. Murenna ja liota hiiva piimän sekaan. Sekoita joukkoon siirappi, maltaat, ruisjauho, leseet ja suola. Lisää lopuksi taikinaan jauhot niin, että taikina sekoittuu hyvin. Älä kuitenkaan vaivaa taikinaa.
Voitele kolme 1,5 litran leipävuokaa voilla. Jaa taikina vuokiin. Anna kohota liinan alla 1,5 tuntia.
Paista leivät uunin keskitasolla 170 asteessa 2 tuntia. Voit peittää leivät leivinpaperilla, kun pinta on saanut sopivasti väriä.
Kun leivät ovat olleet uunissa 1,5 tuntia, valele ne siirappivedellä ja laita takaisin uuniin vielä 30 minuutiksi.
Anna leipien jäähtyä vuoissaan. Saaristolaisleipien maku ja rakenne tekeentyvät vielä jääkaapissa seuraavan kolmen päivän ajan. Leivät voi myös pakastaa.

Saaristolaisleipää voisi antaa myös joululahjaksi. Minä tosin en anna, sillä oma sakki söi jo kaiken. Kaksi limppua kuudesta sentään piilotin pakasteeseen joulua varten.


Tänään perhekahvilassa vieraili joulupukki. En saanut perinteistä sylikuvaa 2-veestä, jolla oli terve epäilys outoa karvapartaa kohtaan. Nopeasti pukilta napattu herkkulahja kuitenkin kelpasi. Kyllä siinä oli äidilläkin yksi hoitovapaan tähtihetki. Kuopuksen kanssa näissä hetkissä on selvästi extralataus.


Millaisia jouluvalmisteluja sinulla on meneillään juuri nyt?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

perjantai 11. joulukuuta 2015

Joulua kotiin ja lasiin


Kuvassa on ehkä tyylikkäin ja maistuvin syötävä joulukalenteri, mitä olen kuunaan nähnyt. Kalenterissa on päivittäin vaihtuvia Johan Bulowin lakritsimakuja, ja yhdestä luukusta paljastuu aina pari namipalleroa. Olemme miehen kanssa avanneet luukkuja useamman kerrallaan. Neljän päivän välein meillä on lapsilta salaiset myöhäisillan lakumaistiaiset. Huomenna taas!

Tanskalaiset Johan Bulow -lakupallot ovat ylellisiä. Etenkin kullalla, hopealla ja pronssilla päällystetyt lakupallot ovat aivan luksusta. Olen nähnyt lakupalloja myytävän tavarataloissa kivannäköisissä rasioissa. Oiva joululahjavinkki sellaiselle herkkusuulle, joka osaa arvostaa pikkasen parempaa.


Joka päivä taloon tulee viritettyä jotain jouluista. Kaivan vanhat koristeet naftaliinista ja asettelen lähestulkoon samoin kuin joka vuosi. Keittiön heinäseipääseen ripustan lasipiparkakut. Esikoisen päiväkotiaikainen hyasinttiaskartelu pääsee taas lasikuvun alle. Lasten väkerryksiä on nostalgista ottaa esille, ja lasikupu tekee niistä sopivasti sisustuksellisempia.



Kovin paljon punaista en jouluun kaipaa. Eteisen verhotankoa somistan raikkaalla punavalkoisella. Joululahjaksi saadut lapaset, neulesydän ja pienet hauskat pipot tuovat vähän leikkisää talvista joulutunnelmaa, vaikka ikkunasta näkyykin musta maa.



Ystävältä sain kauniin punavalkoisen kimpun. Siinä on sesongin raikkaat värit ja pikkuisen blingblingiä.


Vaan sinivalkoisen ystävä olen ympäri vuoden. Siksi päätin, että ostan tuon blogeissa nyt paljon nähdyn Blossa vuosikertaglögin, vaikka suoraan sanottuna tämänvuotinen Earl Grey -makumaailma ei oikein houkuttanutkaan etukäteen. Kaunis pullo piti siis saada.

Glögi yllättikin sitten hyvänmakuisuudellaan. Paras Alkon glögi, mitä olen maistanut. Usein olen juonut vastaavia glögejä vähän naama myttyrällä. Tätä kuitenkin kulauttelin ilokseni. Nyt joudun hankkia toisenkin pullon. Tällä kertaa sisuksen takia!


Oikein mukavaa viikonloppua kaikille. Minulla on nyt hyvä fiilis tästä joulusta. Suurin syy rentoon tunnelmaan on se, että lahjat on melkein jo hankittu. Isoin joulurasitus on siis selätetty. Joulun laittaminen kotiin ja herkkujen suunnittelu ovatkin vain kivoja puuhia.

Terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Piparimuoti 2015 ja itsenäisyyspäivän kuulumiset


Hyvää itsenäisyyspäivää! Olen ollut kuumeessa. Eilen olo oli niin veltto, että luulin tarjoilevani tänään itsenäisyyspäivän mikroateriat. Jokin ihmepiristyminen kuitenkin tapahtui, ja olemme viettäneet pyhää ihan säällisissä olosuhteissa. Hunajamarinoitu kanakin voi maistua ihan hyvältä.


Tänä vuonna kaksi sinivalkoista kynttilää juhlistavat myös toista adventtia.  Partiolaisella olisi ollut itsenäisyyspäivän kulkuetapahtuma, mutta poika halusi mieluummin mennä halliin potkimaan jalkapalloa. Salaa olin asiasta ihan hyvilläni, sillä en ollut muistanut (viitsinyt) ommella partiopaitaan yhtään merkkiä. Jossain kohti harkitsin, että kiinnittäisin merkit pikaliimalla. Paita menee kuitenkin vaihtoon ensi vuonna, joten kannattaako enää, kun kaksi vuotta on pärjätty ilman merkkejä.

Partiota tuntemattomille tiedoksi, että merkkejä on monta, niitä tulee jatkuvasti lisää ja niillä on tietty tarkka paikka paidassa. Partiomerkkien ompelu on joutunut mielessäni samaan kategoriaan kuin lattiakaivon puhdistus. Sitä lykkää ja lykkää, kun ei tykkää. Onneksi partiopoikaa ei asia tunnu vaivaavan.



Illalla televisiosta näytetään vuoden merkittävin muotitapahtuma. Kyllä sitä pitää seurata. Mikähän on tämän vuoden värisuosikki naisten eleganssissa? Jos minä pääsisin linnaan, haluaisin varmasti pukea sinisävyisen iltapuvun. Esimerkiksi tuollaisen jäänsinisen kuten noissa iittalan Aalto-vaaseissa. No, kutsua tuskin tulee ellei joskus järjestetä kutsuarvontaa taviksille ja sattuisin sellaisen voittamaan.


Aalto-piparit juhlistavat Suomea. Vuoden 2015 piparimuoti on meidän talossa monimuotoinen. On aaltomaista tyylikkyyttä ja leikkisiä metsälinnamaisemia. Sävyt koristeluissa ovat sinivalkoiset.



Linnoissa on tikkarimurskeikkunat. Tarkemmin kerroin pipari-ikkunoiden tekemisestä pari vuotta sitten TÄÄLLÄ.

Lidlistä löysin paketin kauniita sinisävyisiä ja valkoisia talvi-strösseleitä ja lumitähtiä. Ihana kauppa tuo Lidl!

Jos sinua kiinnostaa pipareiden koristelu sokerimassalla, katso talon piparimuoti 2014 TÄÄLTÄ.


Tunnelmallista itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille. Pihalla on mitä on, mutta sisällä kynttilänvalossa sitäkin viihtyisämpää.

Terveisin Katja
 
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Poimintoja viikon varrelta


Ulkoinen kauneus on katoavaista. Ei siinä ole paljon tehtävissä, kun luontoäiti päättää muuttaa pehmeän ja puhtaan elähtäneeksi ja kulahtaneeksi.

Alkuviikon blogijutun puhtoinen kauneus on mennyttä. Tilalla ovat vain rujot raamit sille, mikä hetki sitten ihastutti. Punainen pulkka pihan rapalammikossa on melko nykytaiteellinen näky. On ehkä parempi kääntää katse ulkoa sisälle.


Joskus hyvin pienet muutokset kotona tekevät paljon omissa silmissä. Katse turtuu pysyvään ja aina samaan. Uusi näkymä saattaa aivan herättää.

Olohuoneen pöytäryhmä on perintökalu, jonka poikien isoisovanhemmat saivat aikanaan vihkilahjaksi. Pöydällä on ollut viimeiset vuodet melkein koko ajan siihen hyvin sopiva vaalea pellavaliina. Minä olen laiskanpuoleinen sisustaja ja jämähdän helposti tiettyyn kuosiin. Pitääköhän kukaan muu pöydällä samaa liinaa monta vuotta?

Onnekkaasti sotkin liinan kastellessani kukkia ja huomasin, että pöytä onkin aika kiva ilman sitä. Koko huoneen tunnelma muuttui, kun tumma pöytäkansi tuli näkyviin. Vähän jopa innostuin ja pistin uuteen uskoon pari niin ikään jämähtänyttä hyllyasetelmaa.


Sain viikolla lahjaksi neljä uutta Kastehelmi-tuikkua. Uusien jälkeen niitä on jo 14! Noin kauniita tuikkuja ei voi olla liikaa. Kuvassa tarjottimella on parin kirkkaan lisäksi hiekan ja sateen sävyt. Kastehelmet saavat lisää valovoimaa toisistaan ja niistä tulee näyttävä ryhmä.


Mieli alkaa pikkuhiljaa vastaanottaa joulun tunnelmaa. Lumen mentyä olen päässyt sesongin fiilikseen upean kirjan avulla. Voitin Ilona Pietiläisen tunnelmallisen teoksen Willa Lemmelle -blogin arvonnasta. Mahtava arpaonni, tällaista juuri kaipasin!

Kirja on iso ja painava. Sen sivuilla rakentuu kaunis joulu, jonka voi melkein haistaa ja maistaakin pelkästään kuvia katsomalla. Minulle tuollainen fiiliksen ruokkiminen toimii hyvin. On osin kirjan ansiota, että sain aikaseksi eilen piparitalkoot poikien kanssa.


Tiedän, että blogiani seuraa aika moni poikalapsen vanhempi. Seuraavaksi vinkki kirjasta, jonka voisi vaikka hankkia pojalle joululahjaksi. Lainasin kirjastosta 1. ja 3. -luokkalaisilleni lukuhoukutukseksi Timo Parvelan tänä vuonna ilmestyneen Paten jalkapallokirjan.

Esikoinen ahmi Pate-kirjan kokonaan yhden aamupäivän aikana, ja se on aika hyvin. Meillä luetaan paljon Aku Ankkoja ja Risto Räppääjätkin kiinnostavat. Yleensä poikia innostavia ja aidosti kiinnostavia kirjoja on kokemukseni mukaan kuitenkin vaikea löytää. Nyt toivon, että hauskoja Pate-seikkailuja kirjoitetaan pian lisää. Tämä Jalkapallokirja on sarjan toinen.


Parin viikon takainen uunipunajuurireseptini sai paljon kommentteja ja myös lisävinkkejä uunijuuresten laittamiseen. Kiitos ideoista!

Laitoinkin lauantaina lihapullien seuraksi kielen vievää lisäkettä, jossa tuunasin ohjettani lisäämällä pellille punajuurten seuraksi porkkanaa ja palsternakkaa. Lisäsin reseptini hunajan määrää ja käytin timjamin lisäksi kuivattua rosmariinia.

Murensin lautasella juuresten päälle vielä fetajuustoa. Tällä hetkellä en tiedä mitään tuota parempaa ruokaa. Olen aivan koukussa paahdettuihin juureksiin. Nyt yritän olla laittamatta juureksia liian usein, sillä haluan tämän lisäkkeen juhlavana joulupöytään.



Sunnuntai on ollut aika kiva tähän asti. Sain nukkua kahdeksaan ja kävimme aamusta perhelenkillä koko sakki. Pienin on nyt päikkäreillä ja isot pojat harrastuksissaan. Minulla on erinomainen tilaisuus vähän somettaa keskellä päivää. Täytyykin tulla kurkkimaan mitä blogiystäville kuuluu.

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivuista ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.