.

.

lauantai 19. elokuuta 2017

Smaku-matkalla Porvoossa


Tervehdys taas pitkästä aikaa. Kesä meni hujauksessa ja valokuva-arkistoista löytyisi jos jonkinlaista mukavaa raportoitavaa. Ehkä sitten syyspimeillä osa arkiston kätköistä saa valoa täällä blogin puolella. Mutta nyt ensin jotain aivan ajankohtaista.

Elokuu on nimensä mukainen. Itse tunnen kesän lopulla olevani elossa enemmän kuin koskaan. Ja eloisaa on myös ympärillä. Tapahtumatarjonnasta on aivan vaikea valita kaikkien tarjolla olevien houkutusten runsaudesta.

Minulle tarjoutui tilaisuus tutustua varsin herkulliseen elokuiseen tapahtumaan, kun Haikon Kartano kutsui Smaku-matkalle Porvooseen. Teimme Viikonloppukokki -blogin Hanna-Kaisan kanssa aisteja hivelevän reissun täältä Hämeestä Itäiselle Uudellemaalle.


Porvoossa nyt toista kertaa järjestettävä Smaku tarjoaa mahdollisuuden maistella huippuravintoloiden pikkuannoksia 5 euron hintaan. Jokainen ravintola suunnittelee Smakua varten maisteluversion vähintään yhdestä ruoka-annoksestaan. Pikkuannokset ovat tarjolla ravintoloissa 14.8. alkaen ja Smaku huipentuu yhteiseen ruokajuhlaan Kulttuuritalo Grandissa 26.8. Tuolloin kaikkien ravintoloiden annokset ovat tarjolla yhdessä paikassa, ja Smakun päätteeksi valitaan tapahtuman paras annos - oikea Porvoon Makuaarre.

Shepherd`s Pie Haikon Kartanon tapaan

Miten kiva tapahtuma! Tällainen ruoanrakastaja ainakin arvostaa matalan kynnyksen mahdollisuutta makustella vaihtuvia annoksia korkealuokkaisissa ravintoloissa. Vitosella saa vihiä siitä, mitä ravintolalla on tarjolla. Voi istua tovin yhdessä paikassa ja vaihtaa sitten toisen kokin keitoksiin ja uuteen ravintolatunnelmaan. Vielä kun ruokajuhlaa pääsee viettämään Haikon Kartanon ja Porvoon vanhan kaupungin kaltaisissa miljöissä - on selvä, että Smaku-matkalle on riittävästi syytä lähteä vähän kauempaakin. 

Haikon Kartanon Smaku-annokset olivat jokainen makuuni. Mutta täytyy sanoa, että iltapäivän nälkäisyys ja ensimmäisenä annoksena maistelemani Haikonselän Kalatoast kohtasivat jollain korkeammalla tasolla. Tuossa annoksessa oli kaikki enemmän kuin kohdallaan - syötävää sekä suulle että silmille.

Haikonselän Kalatoast

Maitosuklaata ja puolukkaa voi tarjota monella tavalla. Haikon tapa sopii minulle oikein hyvin.

Maitosuklaata ja puolukkaa

Maitosuklaata ja puolukkaa - vieläkö tästä jotain saisi kaavittua...

Vietimme Haikossa aikaa kolmen Smaku-annoksen verran. Kartanon Markkinointipäällikkö Johanna Malmivaara kertoi meille Haikon viimeisimpiä kuulumisia. Minua jäi kiinnostamaan erityisesti Kartanossa järjestettävät vaihtuvateemaiset viini-illat, joissa tarjoillaan 4 ruokalajin menu. Sellainen voisi olla hyvä ajankohta ihan kokonaiselle kartanoviikonlopulle myöhemmin syksyllä.


Kartanosta jatkoimme ruokaretkeämme viehättävään Porvooseen. Visit Porvoon Hanna Palo toimi oppaanamme Smaku-paikasta toiseen. Hanna-Kaisa ja Suusta suuhun -blogin Alisa osasivat ruokabloggareina eritellä annosten raaka-aineita tarkemmin. Minä keskityin siihen miltä suussa maistuu. Jotain hyvää se aina oli. Ja pari kertaa myös jotain aivan erityisen jännää.

Alisa, minä ja Hanna-Kaisa

Porvoossa Bistro Sinnessä on tarjolla kolme Smaku-annosta. Kaikki todella maistuvia. Jälkkärinä toimiva "Whip it! Whip it Good!" oli kyllä parhaiten vispattua omenavispipuuroa, mitä kuunaan tulen maistamaan. Koko reissun jännittävin visuaalinen elämys oli paikan pääruoka Suomalainen Takoo. Riimihärkää ja kuusenkerkkää tarjottiin sellaiselta sammalpediltä, että hetki meni lautasta ihmetellessä. En tätä ennen tiennyt että asuntomessutalojen pihoissa trendikkääksi todettu kuntta olisi niin tätä päivää myös kattauksessa lautasella.

Suomalainen Takoo Bistro Sinnessä
 
Bistro Sinne

Bistro Gustaf

Jos Bistro Sinnessä oltiin lähiruoan ja pohjoismaalaisuuden ytimessä, Bistro Gustaf´n Smaku-matka vei Ranskaan. Viehättävässä ravintolassa nautittu osteri ja shampanja olivat sellainen suupalayhdistelmä, joka ei aivan joka viikko, vuosi, vuosikymmen toistu tässä suussa. Kelpaisi kyllä useamminkin.



Smaku-annoksia tarjoilevia ravintoloita on Porvoossa yhteensä 15. Me ehdimme Haikon lisäksi kiertää illan aikana kolme ravintolaa kaupungissa. Smaku-tapahtuman esitteessä on tarkasti kuvattu jokaisen ravintolan tarjoamat annokset, ja kartta auttaa suunnistaessa ravintolasta toiseen.

Meidän viimeisin vierailukohteemme oli Sicapelle, jonka viehättävä miljöö vakuutti.


Sicapellen terassi

Baby Gem

Sicapellen terassilla oli tarjolla mitä parhain elokuinen ilta vanhan kaupungin sydämessä. Söimme ulkona jännän Baby Gem -annoksen, joka ihanalla juustoisuudellaan vei melkein makuhermot. Kurkkasin myös ravintolaan sisälle, sillä tilat siellä kuuluivat olevan hyvin viihtyisät. Voin nyt yhtyä paikan ihastelijoihin.


Tällainen ruokatapahtuma on oivaltava keksintö. Mikä hieno tapa tuoda esille ravintoloiden osaamista ja tarjota se myös vähän laajemman yleisön nautittavaksi. Osassa tapahtuman ravintoloista oli nyt tarjolla vain yksi Smaku-annos. Minä pidin parempana sitä, että sai maistella sekä alku- pää- että jälkiruokaa samassa paikassa. Kokemus ravintolasta on sillä tavalla heti kokonaisempi.


Ruokailu on yksi elämännautinnoista ja ruokaelämysten perässä ollaan valmiita matkustamaan kauaksikin. Haikkoon ja Porvooseen ei monella edes ole kovin pitkä matka. Käykää ihmeessä smaistelemassa Porvoossa, jos mahdollista. Ennen lauantain päätapahtumaa voi suunnistaa Smaku-esitteen avulla Haikossa ja Porvoon kaupungin ravintoloissa. Ja lauantaina 26.8. annosten nautiskelu onnistuukin yhdessä tilassa Kulttuuritalo Grandissa.

Oletko sinä jo maistellut Smaku-annoksia tai kuullut tuosta tapahtumasta aiemmin?

Kiitos Haikon Kartanolle, Visit Porvoolle, Bistro Sinnelle, Bistro Gustafille ja Sicapellelle herkullisesta ruokamatkasta. Samoin kiitokset kaikille ruokaretkelle kanssani osallistuneille. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, ja hyvässä seurassa maistuu aina vielä vähän paremmalta.

Pirteää alkusyksyä kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Linkkejä:

Aiempia juttujani Haikosta:



lauantai 15. huhtikuuta 2017

Kuulumisia - kun aika(a) on


Miten aloittaa blogijuttu, kun ei ole kirjoittanut neljään kuukauteen? Jos vaikka aluksi kiittelisi kyselyistä. On ollut mukava saada viestejä, joissa blogia on kaivattu. Ja olenhan minäkin tätä kaivannut ja välillä päättänytkin, että "tänään kirjoitan jotain". Sitten olen löytänyt itseni iltamyöhällä pesemästä kurahousuja tai kyselemästä englannin kielioppia tai kuorimasta perunoita. Olen luvannut kirjailla tänne kepeällä kynällä eikä sellainen arjen kiireissä oikein onnistu.


Maanantaista perjantaihin mennään suorittamalla ja viikonloppuna vedetään henkeä. Sanovat näitä ruuhkavuosiksi. Välillä on vaikea pitää turvaväliä eikä törmäilyiltäkään voi välttyä. On käynyt se klassinen, kun lapsi on jäänyt viemättä päiväkotiin ja löytynyt takapenkiltä vielä työpaikan pihassa. Onneksi tämä kävi miehelleni eikä minulle, jonka työmatka on pitkä.

Lapset ovat alkaneet toivoa "oikeaa ruokaa" syötyään arkipäivisin yliannostuksen pastaa tai eineksiä. Tuohan olisi ollut musiikkia korvilleni kotiäitivuosina, jolloin rakkaudella ja vaivalla vääntämieni aitojen aterioiden äärellä lapset saattoivat haaveilla eineslihapullista ja Jalostajan hernekeitosta. Ihminen toivoo liian usein juuri sitä mitä sillä ei ole.


Työelämä on tempaissut minut mukaansa oikein voimalla. Olen onnekas, kun saan tehdä sellaista, mikä innostaa ja vie eteenpäin. Uudet mielenkiintoiset haasteet pyörivät päässä helposti vapaallakin. Niistä pitää aivan tietoisesti riuhtaista itseään irti. Balanssia tarvitaan, jotta ilo säilyy. Eikä balanssia tule ellei sitä itse tee.

Arki on ruuhkaista, vaan nytpä on toinen ääni kellossa. Pääsiäinen tarkoittaa tänä vuonna aikaa. Pohjalainen pääsiäinen on meille nyt menneiden vuosien muisto, ja täällä Hämeessä voi ihan rauhassa olla tekemättä mitään. Pieni haikeus on kyllä ollut ilmassa. Jonain vuonna on pakko vielä vuokrata vanhoista mummulamaisemista mökki, jotta lapset pääsevät taas kokolle ja kunnolla virpomaan.


Olihan meillä nytkin jotain suunnitelmia retkeilystä ja kyläilystä pääsiäisenä, mutta kulkutaudit varmistivat hiljaiset pyhät. Eikä se oikeastaan haittaa. Mieskin on kipeänä, joten meidän ei tarvitse edes käydä kauppaa lenkkivuoroista. Pääsen siis ulos juuri silloin kun haluan. Mitä muuta voisin kaivata. On ollut mukava tehdä kotitöitäkin oikein ajan kanssa. Innostuin jopa kuuraamaan kylpyhuoneen kaapit kuivuneesta hammastahnasta. Ei siis mitään pelkkiä pintasiivoja.


Tammikuussa ehätin täällä kertomaan sohvatilauksesta. Uusi sohva on osoittautunut aivan huippu hankinnaksi. En ymmärrä miten pärjäsimmekään kolmen hengen pikkusohvalla aiemmin. Tuo iso kulmasohva täyttyy tästä sakista joka ilta äärilleen. Tarvitsisimme vielä ainakin toisen samanlaisen, jotta välttyisimme nujakoinnilta. Kulmapaikka kelpaa liian hyvin kaikille. Kahden aikuisen on myös hankala löytää hyvää asentoa, jossa voisi rapsuttaa yhtäaikaa kolmen sohvalla lojuvan poikalapsen selkiä ja jalkapohjia.


Olemme talven mittaan leikitelleet ajatuksella laajemmasta pintaremontista. Keittiö kaipaisi kovasti uudistusta. Samoin aulan tapetit. Ja kylppäri. Ja sauna. Ja isompien lasten huoneet. Ja säilytyskalusteet. Ja OMG - vanhan talon pihapiirikin herää taas kevääseen ja kaikki puutteet paljastuvat. Olohuoneeseen olemme tyytyväisiä. Ja vessaan.

Voitte ehkä arvata, että juuri kuvailemaani elämäntilanteeseen remontti ei oikein istu. Projekti veisi aikaa, valintoja on vaikea tehdä. Olenkin opetellut tyytymään. Ja tyyntymään. On helpompi sietää repsottavia tapetteja kuin vaalia uusia kesken sisäsählypelin. On myös helpompi katsella kosteuden jo rapauttamia keittiön laatikostoja kuin vahtia niiden käyttöä ja estellä vetimien käyttämistä tikapuina. Sekin aika vielä tulee, kun remontille on tilaa. Siihen asti eletään näin. Vapaa-ajalle on nyt niin paljon muutakin käyttöä kuin kotihommat. Repsottakoon!


Oletteko muuten kiinnittäneet huomiota televisiossa pyöriviin Oikotien mainoksiin, joiden taustalla soi ihana Seija Simolan kappale "Kun aika on". Nuo mainokset kertovat erilaisista elämän muutostilanteista ja herättävät suuria tunteita. Meillä vetistellään porukalla sitä mainosta, joka kertoo pojan tarinan. Siinä on jotain.

Aika kuluu. Kannattaa tarttua siihen, minkä aika milloinkin on.

Laitan tähän lopuksi linkin tuohon mainokseen.



Palaan linjoille taas, kun aika(a) on.

Ihanaa kevään jatkoa kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Toiveita uuteen vuoteen


Uuden vuoden ensimmäinen blogiteksti. Melkein tässä rima nousee. Mitä voisin sanoa, jotta vuodelle tulisi arvoisensa lähtö?

Sitä miettiessäni palasin vuoden taakse. Kirjoitin silloin tilinpäätöksen edellisestä vuodesta 2015, listasin plussia ja miinuksia. Nyt ilokseni huomaan, että kaikki tuon hetken miinukset ovat kuluneen vuoden aikana menneet parempaan suuntaan. Elämäntilanne on työelämän myötä aivan toinen, ja lapsetkin taas vuoden vanhempia. Elämän etenemisellä on toki osansa myönteiseen kehitykseen, mutta vatsalihakset olen viime vuoden aikana hankkinut aivan itse.

Lupaamisiin en edelleenkään usko, mutta kummasti asioiden listaus (=tiedostaminen) vie kohti ratkaisua. Suosittelen!


Tämän vuoden aluksi teimme perheen kesken sellaisen listan, johon jokainen sai kertoa omia toiveitaan uudelle vuodelle. Ryhdyin listaleikkiin, kun vuoden ensimmäinen päivä meinasi aloittaa meillä uuden vuoden känkkäränkkäfiiliksillä. Siinä vaiheessa koulun ylipitkä joululoma ja liian monet tyhjätyt makeislaatikot alkoivat jo vähän painaa koko perhettä.

Yhdessä listaaminen olikin yllättävän hauskaa ja valaisevaa. Huomasimme, että meillä oli paljon samoja toiveita, ja esiin tuli myös yllätyksiä. Lapsilla oli mielessä sellaisia harrastuksia, joista en ollut aiemmin kuullutkaan. Voi olla, että meille täytyy hankkia kohta ukulele, ja minä löydän itseni lasten perästä kiipeilyseinältä. Eräs miespuolinen aikoo uusia garderobinsa (ehkä myös ne onnea tuovat treenivaatteet vm.199?). Talossa aiotaan myös leipoa munkkeja. Ehkä kuitenkin mummin johdolla.


Kaikki toivoivat lisää perheen yhteistä aikaa. Sitä järjestyy, kun kiinnitetään huomiota siihen, mitä arki-iltaisin tehdään. Perheen yhteistä aikaa syö helposti digimaailma. Meillä on härveleiden käyttöä rajoitettu mennen tullen, mutta vieläkin enemmän voi asialle tehdä. Väsyneinä iltoina voisin jopa minä nalkuttaa aiheesta entistä ponnekkaammin ja näyttää parempaa esimerkkiä myös itse.

Siitä aiomme ottaa tämän vuoden agendan: Enemmän kirjoja ja lautapelejä, vähemmän nettiä ja digipelejä. Ja koko perheen leffailloista tehdään aivan uusi perinne.


Minähän sitten keksin, että perheen pitää mahtua samalle sohvalle niitä leffoja katselemaan. Täytyy siis hankkia uusi sohva, sellainen suurperheen kulmaversio. Sohvatoiveeni oli hädin tuskin ehtinyt uuden vuoden listalle, kun sohva oli jo liikkeestä tilattu. Ihan todistettavasti listaaminen siis tekee asioita todeksi!

Uuden sohvan myötä tulee talossa tarve kierrättää muitakin huonekaluja paikasta toiseen, minkä johdosta sisustus tulee uusittavaksi myös alakerran murheenkryyniksi muodostuneessa lasten leikkihuoneessa. Säännölliset lukijani muistavat ehkä aiemmat toteamukseni irtoavista ovista, vetokahvattomista laatikoista ja röykkiöistä, röykkiöistä sekä röykkiöistä. Mainitsinko jo röykkiöt?

Kuin itsestään tämäkin uuden vuoden hiljainen toiveeni on nyt toteutumassa. Siunattu tuo perheen yhteinen uuden vuoden toivelista!


Onnea on huomata, että lopulta perheen toiveet olivat aika pieniä asioita. (Olkoonkin, että tilattu sohva on kyllä julman suuri.) Mitään kovin suurta muutosta ei siis tarvita, jotta voitaisiin olla tyytyväisiä. Henkilökohtaisesti omaan tyytyväisyyteeni voin vaikuttaa parhaiten huolehtimalla riittävästä liikunnasta jatkossakin. En aio päästää itseäni siihen voimattomaan tilaan, josta viime vuoteen lähdin. Ja onhan se nyt helppoa, kun tarvitsee vain ylläpitää opittuja tapoja. Uuden aloittaminen vaatisikin enemmän. Sen kun muistaa, niin ei ole vaarana livetä vanhaan.

Millaisin mielin sinä aloitat tämän vuoden? Oletko listannut toiveitasi?

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille viime vuodesta. Onnellista uutta vuotta ja sitkeyttä tehtyihin lupauksiin!

Terveisin Katja
Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ. 
Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Meillä jouluna 2016


Nyt on se aika, kun perun kaikki menneet pahat puheeni jouluun liittyen. Myönnän, että joulun alla tuli sanottua ehkä jotain sellaista, joka ei joulutunnelmaa kohota. Niitä sanoja pääsi siinä kohti, kun viidennelläkään lahjaostosreissulla ei löytynyt mitään järkevää isotädille. Ja siinä kohti, kun kotona huomasin puolison lahjakerraston olevan väärää kokoa ja esikoisen uusien tossujen eri paria. Joulun alle sattuu paljon sellaista, mikä menee helposti mönkään. Arjen kiireissä eriparisten lahjatossujen puristus tuntuu helposti potenssiin kymmenen.


Vaan kaikki tuo rasitus häipyy sen siliän tien, kun aattopäivänä koti on kuosissaan. Kun kuusen alla ovat vihdoin paketeissaan ne kaikki oikeankokoiset ja samanpariset. Kun pöytä on katettu ja tunnelma on pysähtyneen odottava.


Istun kattamani pöydän päähän ja nautin juhlavasta näystä. Minulle joulu on juuri tämä! Eihän mitään todella hienoa kuulukaan saada ihan helposti. Vaivannäkö takaa oikean fiiliksen.


Joulunalusrituaaleihin kuuluu meillä melkein vuosittain empiminen: "Jaksetaanko tänä vuonna laittaa juhla?" Mutta viimeistään viikkoa ennen joulua esikoisen synttäreiden jälkeen se aina kirkastuu: "Tietysti jaksetaan ja todellakin halutaan." Kutsutaan isovanhemmat ja ehkä muitakin sukulaisia. Ollaan kiitollisia siitä, että voidaan laittaa joulu ja saadaan kutsua. Lapset osaavat odottaa sukujoulua, ja sellainen heille tehdään.


Minä pääsin kyllä tänä vuonna aika helpolla jouluruokien kanssa. Mies hoiti suurimman osan ruokakauppareissuista, laittoi kinkun, kalan ja perunalaatikon. Sain keskittyä siihen mistä ihan aidosti eniten tykkään. Sain kattaa ja nätistää ja tehdä ne omat salaattini. Fetaa ja granaattiomenaa minulle, kiitos!


Äitini hoiti leipomispuolen niin kuin joka joulu.


Eikä meillä ole joulukahvipöytää ilman ihanaa glögikakkua ja keskustelua sen kiilteen onnistumisesta.


Velikultien vauhti kiihtyy aattona iltapäivää kohti, kunnes kuin salamana iskee lamaannus ja epäusko: "Mahtaako se mokoma pukki tulla tänä vuonna ollenkaan?! Ja mahtaako sitä pukkia ollakaan?!"


Ja juuri silloin se pukki tulee. Eikä kukaan vedä sitä (feikki)pukkia parrasta, vaikka toisin on päiväkausia uhiteltu.


Paketteja oli aika sopivasti. Minun suosikkini oli poikien saama lemmikkikoira, jonka saa napista helppohoitoiseksi (=elottomaksi). Tulihan sieltä kaikenlaista autoa, kirjaa ja peliäkin. Ja minä sain pörrösukat. Niitä toivoin. Ja sitten aattoiltana huomasin, että tonttujen sijasta kotona juoksenteli ninjoja. Pukki taisi ottaa tontut mukaansa ja jättää henkivartijansa meille.



Minun joulufiilikseni täydellistyy pihasaunan löylyissä. Tuohon vanhaan hirsisaunaan saa sellaisen tunnelman, mitä mikään turha ei tavoita. Tänä jouluna olen joulusaunonut jo kahdesti. Ja pian taas mennään. Vielä ainakin yksi päivä köllötellään tässä pehmeässä joulupumpulissa. Katsellaan maailmaa joulunpunaisten silmälasien läpi. Eikä varsinaisesti silti nähdä yhtään punaista, vaikka aihettakin välillä tässä sokerihuurretussa seurassa olisi...


Rennon rauhaisaa joulun jatkoa kaikille lukijoille!

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.  

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Hygge hukassa - sitä etsimässä


Kaamosaika on niin pirun pimeää, että siitä ei meinaa suomalaisella sisullakaan selvitä. Joulun aina luvataan tuovan valoa, mutta kyllä sen lähestyminen lähinnä kauhistuttaa. Tai no, ehkä se joulu ei kauhistuta niinkään kuin tämä joulunalusaika. Niin paljon pitäisi ja haluaisikin, jos vain olisi aikaa. Tukka nousee vähemmästäkin pystyyn. Kyllä tässä tarvitaan sisulle kaveriksi tanskalaista hyggeä. 

Hygge on maailman onnellisimman kansan elämäntapa, jossa hyvä mieli tulee kotoisasta nautiskelusta. Sytytetään kynttilät, kääriydytään vilttiin, nautitaan suklaapala viipyillen, ollaan hyvässä seurassa ja viihtyisässä ympäristössä iloisia ja rentoja. 

Kyllähän minä tuon tanskalaisen tunnelmoinnin tiedän ja siihen vankkumatta uskon. Olen ollut melkoinen hyggeilyn mestarikin aina välillä. Olen taikonut arjestakin hyggejuhlaa mennen tullen. Mutta mitäs sitten, kun hygge on hukassa?


Kotivuosien jälkeen olen todella nauttinut työelämästä, joka parhaimmillaan tarjoaa oikean tekemisen flown. Varjopuolena tästä muutoksesta on ollut hyggen hukkuminen. 

Kun seitsemän kotipäivää vaihtuu kahteen, on viisihenkisen perheen kodissa aika monta asiaa hoidettavana niinä kahtena päivänä. Siinä on tunnelmoinnit ja nautiskelut jääneet aika vähiin, kun koko lauantai kuluu raivokkaaseen raivaukseen ja sunnuntai uudelleenraivaukseen. 

Jostain tosin luin, että hyggeilyyn voisi kuulua myös kuohuviinin nauttiminen siivotessa. Se kuulostaa kyllä tosi hyvältä, mutta tarkoittaisi minun nykyisessä tilanteessani jatkuvaa hiprakkaa aina kun olen kotona. En ainakaan vielä kokeile kotoilua sillä reseptillä.


Lauantaina etsin kadonnutta hyggeä mustan jätesäkin kanssa. Jostain pitää luopua saadakseen uutta tilalle. Keittiön laatikoista ja leikkihuoneen kaapeista löytyi jätesäkillinen uutta tilaa hyggelle. Eteisen kaapeista raivasin toisen säkillisen. 

Oikeaa fiilistä houkuteltiin myös ikuisuuden odottaneilla korjaustoimenpiteillä. Mies korjasi vihdoin saranoiltaan revenneen kaapinoven ja makuuhuoneen repsahtaneen rullaverhon. Teimme myös periaatepäätöksen särkyneen kattolamppukuvun uusimisesta ja eteisen naulakon korjaamisesta. Mielialaani nosti kovasti myös se, että uunista pestiin viimejouluiset kinkkurasvat. Nyt on tilaa uudelle (rasvalle).


Ja kyllähän se hygge sieltä sitten vähitellen taas löytyi. Tänään tuli sellainen olo, että sytytänpä kynttilän. Otanpa suklaakonvehdin niin, että maistankin sen ihan kunnolla. Että onpa kiva olla ihan vaan kotona koko päivä - uudelleenraivaustarpeesta huolimatta. Jätesäkki kädessä ja suklaa suussa - sisulla ja hyggellä tästä ruuhkavuosielämästä selvitään. Ja huomenna onneksi pääsee taas kivoihin töihin (lepäämään).

Mikä on sinun vinkkisi elämästä nauttimiseen juuri nyt?

Terveisin Katja

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.  

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Terveiset Helsingin humusta - BID&IBA 2016


Nainen Talossa on ollut viime viikot aivan hunningolla. Tässä kohti on ehkä syytä tarkentaa, että tarkoitan tietenkin blogia - en itseäni. 

Blogi ei ole päivittynyt, sillä minulla on ollut tavallista enemmän muuta ajateltavaa. Aloitin uudessa mukavan haasteellisessa työssä, mikä on todella innostavaa, mutta myös vienyt sitä energiaa, jota muuten ehkä kanavoisin harrastuksiin. 

Tänä viikonloppuna palasin kuitenkin blogiharrastuksen pariin. En voinut jättää väliin Indiedaysin puolivuosittaisia tapahtumia, joissa pääsee tapaamaan tuttuja ja nauttimaan hetken helsinkiläistä humua ja hömppää. Meillä on ollut tapana yhdistää blogitapahtumiin irtiotto arjesta pariskuntana, ja mies lähti mukaan reissuun tälläkin kertaa.



Inspiration Day –päivätapahtuma alkoi Konepajan Brunossa lauantaina klo:13. Minä olin kotona 1,5 tunnin ajomatkan päässä Brunosta vielä klo:12 pukeutuneena pyjamaan. Lounassotkujen siivous oli kesken ja kuopus vielä houkuteltava päiväunille. Lapsenvahdiksi tullut isäni puisteli päätään lähtötouhuille. En ollut edes pakannut, ja illan Blog Awardsiinkin piti olla jotain tyylikkään nättiä päällepantavaa.

Ei tässä nykyarjessa oikein ole ollut sijaa mietinnöille gaalatyylistä.  Luotin siihen, että kun heittää kassiin tarpeeksi monta mustaa vaatekappaletta jotkut niistä sopivat yhteen. Milloin ihmeessä minusta tuli juhlapukeutumisasioissa näin rento!?

Musta gaalatyyli

Miehen kanssa juttelimme automatkalla, että olisiko pitänyt jäädä kotiin, kun aika ei tunnu riittävän, ja kiire latistaa helposti kivatkin jutut. Tuo ajatus kuitenkin kumottiin alkuunsa, sillä yhteiset jutut ovat meille tärkeitä ja poikkeuksetta ne ovat enemmän tuoneet kuin vieneet energiaa. Henkinen virkistysvaikutus on havaittavissa viimeistään muutaman univelkatoipumispäivän jälkeen.



Ehdin päivätapahtumaan lopulta reiluksi tunniksi ennen sen päättymistä. Onnistuin vaihtamaan kuulumisia aika monen tutun kanssa ja jopa hieman inspiroitua tarjoiluista ja ohjelmasta.

Misorellan kanssa ihastuimme Annukalle tehtyyn kukkakoristeeseen ja kävimme teettämässä omat ruusukkeemme. Jaanan kanssa totesimme blogitapahtumien edustavan mitä parasta vastapainoa perhearjelle. Poikaperheiden ainoina naisina meillä riittää aiheesta päiviteltävää.



Ennen illan Awardseja pyörähdimme miehen kanssa Kauppatorilla ihmettelemässä uutta Allas Sea Pool -rakennelmaa. Aika huimaa, että Kauppatorilla voi pulahtaa lämpimään veteen vaikka keskellä talvea. Voin kuvitella, että tuolla sijainnilla Allas on aika hyvä turistimagneetti.



Illan Awardseissa oli edellisistä kerroista tuttu rento fiilis. Suosituimpia blogeja palkittiin. Minulle jäi palkituista mieleen erityisesti Kinuskikissan voitto sarjassaan. Se palkinto meni kyllä niin oikeaan osoitteeseen, sillä Kinuskikissa on rohkaissut havainnollisilla leivontaohjeillaan epätoivoisia perheenäitejä (minua) ylittämään itsensä keittiössä. 

Awardsien tunnelmia My Life -blogin Jaanan kanssa

Aika moni aikuisemman ikäluokan tuttu bloggaaja oli tällä kertaa valinnut kotisohvan tai jonkun muun paikan Awards -juhlien sijaan. Kiva, että Business Woman –blogin Pia oli kuitenkin tuonut iltajuhliin myös miehensä. Viihdyimmekin loppuillasta hyvin heidän seurassaan melkein puolille öin, mikä on minulle aivan maksimaalinen takaraja iltariekkumiselle.

Kuvaaja Henri Ilanen


Hotelliaamupalan jälkeen oli tänään jo kiire kotiin. Ihanaa, että sunnuntaista jäi vielä iso osa käytettäväksi kotona. Hotellissa oli taas vähän vääränlainen tyyny, ja parin tunnin uniaikaero tuntuu tällaisella rutiiniensa orjalla heti olotilassa. Luulen, että tälläkin kertaa hupireissun virkistysvaikutus on huipussaan vasta parin toipumispäivän jälkeen.

Mitä sinulle kuuluu? Millaisissa merkeissä sinä olet viettänyt pyhäinpäiväviikonloppua? 

Terveisin Katja

Lisää kuvia tapahtumista täällä.

Instagram-sivuni löydät TÄÄLTÄ.  Nainen Talossa on myös Facebookissa. Voit tykätä blogin sivusta ja tilata päivitykset TÄÄLLÄ.